Etusivu » Urheilu » Ammatinvalinta: jalkapalloilija!

Mietit alanvaihtoa. Tai olet vastavalmistunut vailla töitä. Kenties kyllästynyt pätkätöihin ja haluat tienata paljon ja nopeasti. Katselet telkkarista uutisia, jotain urheilua, jossa taas kehutaan jotain huippujalkapalloilijaa, joka tienaa miljoonan viikossa. Sitten hoksaat – minusta tulee futispelaaja! Ikävä kyllä huippujalkapalloilijan uran voi unohtaa miltei heti – ihminen, joka on siinä iässä, että pohtii uran vaihtoa on todennäköisesti jo parhaan futisikänsä ohittanut.

Suurin osa huippupelaajista rekrytoidaan jo nuoressa iässä tai ne ovat vähintään olleet tiiviisti mukana harrastuksessa jo pienestä pitäen. Vaikka keskeinen tekijä minkä tahansa ammattiurheilijan ammatinvalinnassa on intohimo sekä kyky, toki pelaajilta vaaditaan paljon muutakin, joka useimmiten saavutetaan ainoastaan vuosien harjoittelulla tarkan valmennuksen alaisena. Koska pelaajat tarvitsevat myös huikeita määriä staminaa, ja ihmisellä sanotaan olevan fyysistä potentiaalia eli jaksamista parhaiten nuorena, on syytä ryhtyä ammattijalkapalloilijalta vaadittaviin treeneihin niin aikaisin kuin on suinkaan mahdollista. Poikkeuksia on aina, mutta ylempien tasojen futismaailmasta on kieltämättä vaikeaa löytää yhtäkään yli 40-vuotiasta ammattipelaajaa. Nekin harvat yli 30-vuotiaat ovat aloittaneet uransa nuorempina, ja todistaneet pelatessaan, ettei ikä heitä hidasta tai pysäytä. Rehellisesti sanoen yli 30-vuotiaat tuntuvat olevan jo ‘ikäloppuja’ tällä alalla!

Tähtäimessä jalkapalloura nuoresta alkaen

Suomen pienet piirit ja hyvin organisoidut urheilumahdollisuudet niin nuorille kuin aikuisille toimii eduksemme. Urheilujohtaminen on Suomessa laadukasta ja, harhaluuloista sekä huonosta kansainvälisestä menestyksestä huolimatta, jalkapalloilu kotimaassamme on korkeatasoista. Lajista edes vähän kiinnostuneille on hyvät mahdollisuudet päästä pelaamaan esimerkiksi paikalliseen seuraan, ja lahjakkaat pelaajat huomataan. Jo paikalliseen seuraan hakiessa potentiaalinen pelaajan sijoitetaan divisioonaan, joka vastaa hänen kykyjään. Näin ollen talenttiin on helppo tarttua. Toki tämä vaatii sen verran aktiivisuutta vanhemmilta tai pelaajalta itseltään, että hakeutuu jalkapalloseuraan. On kuitenkin mahdotonta edetä ammattijalkapalloilijaksi ilman minkään muotoista kiinnostusta lajia kohtaan, joten todennäköisintä on, että esimerkiksi ammattipelaajaksi tähtäävä nuori tekee selväksi halunsa liittyä paikalliseen seuraan pelaajaksi. Aikuisiällä suomalainen saattaa joutua ‘myymään’ itsensä paremmille seuroille, mutta harva työpaikka tuleekaan kotiovelta hakemaan ilman intohimon sekä osaamisen osoitusta. Maailmalla kykyjenetsijät ovat tavanomaisempia, eli lahjakkaita nuoria haetaan suoraan seuroilta huomattavasti aktiivisemmin kuin Suomessa. Kuitenkin Suomessa voi hyödyntää verkostoitumista, ja jalkapalloharrastuksen kautta nuoret tulevat useimmiten bongatuksi tai vähintään ‘eteenpäin vinkatuksi’ jollekin toiselle henkilölle, joka osaa näyttää oikean suunnan, kun kyvyt riittävät ammattijalkapalloilijaksi.

Ammattijalkapallon vaihtoehtoiset urapolut

Toinen yleinen harhaluulo on, että moni urheilija siirtyy yhdestä lajista toiseen urheilu-uransa alussa. Todellisuudessa jo ennen ammattiurheilijaksi ryhtymistä sitoutunut urheilija on usein niin vahvasti ‘koko sydämellään’ mukana tietyssä lajissa, että harvemmin vaikkapa pesäpalloilija ryhtyy jalkapalloilijaksi huomattuaan ‘olevansa taitavampi jaloistaan kuin käsistään’. Tietysti jos kyseessä on yleisurheilussa erityisen lahjakas henkilö vapaus vaihtaa yksittäistä erikoislajia on laajempi. Kuitenkin muun muassa käytettävät ja treenattavat taidot ovat aivan erilaiset uimarilla ja jalkapalloilijalla. Lisäksi muun muassa lajien väliset toimintatavat ja säännöt saattavat olla niin täydelliset vastakohdat, että harva ihminen kykenee niin läpikotaisin perehtymään useampaan lajiin, jotta voisi ryhtyä kunkin lajin ammattiurheilijaksi, etenkään nuorella iällä. Siispä pysyttele siinä lajissa, mikä tulee sinulle luonnollisena intohimona. Palavaa intoa tiettyä lajia kohtaan on lähes mahdotonta pakottaa tai teeskennellä, joten jos sitä ei löydy omasta takaa voit myös samantien unohtaa unelmasi ammattiurheilijana toimimisesta.

No, mitä nyt, kun haaveesi ammattijalkapalloilijan urasta tuli tyrmätyksi – olet liian vanha puhumattakaan siitä, ettei kykysi riitä, et edes osaa jalkapallon sääntöjä ja, ainiin, hillitön intokin puuttuu! Varsinaiseksi pelaajaksi ei voi koulussa opiskella, mutta älä lannistu, sillä valmentajaksi voi opiskella. Toki tämäkin ammatinvalinta vaatii oma-aloitteista intohimoa ja kiinnostusta lajia kohtaan, mutta sentään koulutusmahdollisuus on olemassa. Omiin opiskeluihin on huomattavasti helpompi vaikuttaa kuin synnynnäisiin pelitaitoihinsa! Jalkapallomanageriksi tähtäävä voi suorittaa pohjakoulutuksena esimerkiksi valmentajan, urheiluvalmentajan tai liikunnanohjaajan ammattitutkinnon, liikuntatieteiden yliopistotutkinnon tai urheilumanageroinnin koulutusohjelman (joka kuuluu liikunnan ammattitutkintoon). Muita uravaihtoehtoja ovat esimerkiksi pelaaja-agentti, jos hallitsee liiketoiminnalliset ratkaisut paremmin kuin palloilukentän strategiat ja siirrot.

Comments are closed.