Etusivu » Urheilu » Ammattiurheilijan Luonne

Ollakseen ammattiurheilija, vaaditaan tietynlaista luonnetta. Tietynlaista tulisuutta ja periksiantamattomuutta. Ja silti kuitenkin kovaa nöyryyttä ja arvostusta toisia kohtaan. Ammattiurheilijan mieli ja sen kehittäminen on avain voittoon. Vaikka suoristuskyvyltänsä ihminen olisi täysissä voimissaan ja vaikkapa ylivoimainen vastustajiinsa tai kanssa kilpailijoihin nähden, ei siitä ole mitään hyötyä, jos psyyke ei ole kohdillansa. Jos psyyke ei ole ylivoimainen vastustajiin tai kilpailijoihin nähden, voitto ei ole mitenkään varmaan. Mutta vaikka fyysisesti olisikin alakynnessä ja suoristuskyvyltänsä hieman huonompi muita, on silti loistavat edellytykset voittoon, jos psyyke on kunnossa.

Siksi on tärkeää ammattiurheilijana keskittyä siihen, että oppii kontrolloimaan täysin omaa mieltänsä ja sen oikkuja varsinkin haastavissa ja stressaavissa tilanteissa. Tällainen harjoittelu on hyväksi kenelle tahansa, mutta varsinkin urheilusuorituksissa sen merkitys korostuu. Urheilusuoritus on aina hyvin stressaava, jännittävä ja voimakas kokemus. Kun siihen yhdistetään vielä omat odotukset, muiden odotukset, tuki, kannustus, kilpailu asetelma, voittamisen halu, epäonnistumoisen pelko ja kaikki ne sadat tuhannet erilaiset ja eri väriset tunteet ja katselu kulmat, on se kokonaisuudessaan varmasti yksi merkittävimmistä hetkistä psyykelle. Se koettelee vahvasti omia rajoja.

Miten tätä voi sitten harjoittaa?

Siihen on monia keinoja. Ajaminen itsensä stressaaviin tilanteisiin ja sieltä selviytyminen on yksi keino, joskin ei kovin mukava sellainen tämän piirteen harjoitteluun. Vahvimpia ihmisiä ovat ne ihmiset, jotka ovat joutuneet kärsimään elämänsä aikana monista todella stressaavista tilanteista ja elämän osa-alueista. Sellaiset ihmiset, jotka ovat todella kokeneet vaikeuksia ja kovia aikoja, ovat usein tasapainoisempia kovankin paineen ja stressin alla. Sellainen ihminen on voimakas luonteinen ja usein siksi monella urheilijalla onkin taustalla esimerkiksi hieman epätasapainoisempi lapsuus tai muita kokemuksia, jotka ovat tuoneet tällaiset luonteen piirteet. Näitä voi myös harjoitella. Yksi hyvä harjoitus luonteet voimakkuudelle on sellainen, että aloittaa jotain sellaista vaativaa ja uutta, mitä ei koskaan ole aloittanut. Vaikkapa kitaran soittamisen tai muun soittimen harjoittelun. Sen jälkeen asettaa itselleen kovat tavoitteet onnistumiseen ja pyrkii ihan joka päiväisellä toiminnalla siihen tavoitteeseen epäonnistumisesta huolimatta. Kärsivällinen opiskelu uuteen asiaan on hidasta, joka vaatii usein paljon aikaa. Jos opiskelu aikataulutetaan ja sille asetetaan isoja tavoitteita, se alkaa tuntua stressaavalta ja ehkäpä jopa mahdottomalta. Siinä tilanteessa stressitaso nousee ja epäonnistumisen pelko on todellinen. Ja siitä yli pääseminen vie luonnetta eteenpäin kovaa tahtia. Tällaisella tekemisellä saadaan hyvinkin harmittomasti aikaiseksi hyvää tulosta, ilman että epäonnistumisesta seuraa mitään vakavampaa. Jos harjoituksen lopuksi tuleekin epäonnistuminen, esimerkiksi silloin, jos kohteeksi on otettu vaikkapa kitaran soiton opettelu ja se, että pystyy kuukaudessa soittamaan ja laulamaan jonkun sävelmän täysin kokonaan. Ja sitten käykin niin, että siinä epäonnistuu. On silloin opittu myös tärkeä sanoma. Silloin on opittu häviämään ja huomataan, että häviötä ei tarvinnut pelätä niin paljon. Häviämisen pelko varjostaa urheilijoita ja se pelko tila on todellinen este onnistumiselle. Pelko aiheuttaa aina lamaannusta ja lamaannus aiheuttaa suorituskyvyn alenemista. Tästä on myös siis päästävä eroon, jos tahtoo kehittää omaa luonnettaan ja siitä eroon pääseminen vaatii paljon häviämisen opettelu, sillä ilman sitä, ei koskaan opi miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa. Häviäminen on urheilijan pahin pelko. Jos sen pelkäämisestä pystytään irrottautumaan ja silkka voittamisen tahto puuttuu peliin, on silloin urheilija jo todella vahvoilla.

Comments are closed.