Etusivu » Urheilu » Suomalaisen jalkapalloilun esihistoria

Ensimmäiset jalkapalloa muistuttavat pelit muodostuivat jo muinaisina aikoina. 1800-luvun loppupuolella rugby ja jalkapallo kehittyi omiksi erillisiksi lajeikseen. Samoihin aikoihin jalkapalloon tuli sääntö, ettei palloon saa koskea käsin. Vaikka erilaisia pallopelien muotoja oltiin harrastettu jo ennen ajanlaskun alkua, vasta tällöin nykyisenään tunnettu jalkapallo rupesi muodostautumaan. Ensimmäinen jalkapalloseura Sheffield FC perustettiin Englannissa vuonna 1857 ja ensimmäinen virallinen sarja, Englannin 1. divisioona, luotiin vuonna 1888. Jalkapallo rantautui myös Suomeen hyvin pian tämän jälkeen, 1890-luvulla.

Suomessa ensimmäisiä jalkapallopelejä pelattiin muun muassa Turussa, Sortavalassa, Viipurissa ja Vaasassa. Vuonna 1890 pelattiin harrasteotteluita Turussa, kun englantilaisen laivanveistämön Crchtonin omistaja ehdotti peliä. Helsingin yliopistossa voimistelulaitoksen opettajana työskennellyt Viktor Heikel oli kirjoittanut artikkelin ruotsinkieliseen Hufvudstadsbladet-lehteen jo vuonna 1870, jossa hän hahmotteli jalkapallon sääntöjä. Sittemmin 1890-luvulla Suomeen tulleet englantilaiset merimiehet sekä ulkomailla olleet ja kotimaahansa palanneet suomalaiset tutustuttivat käytännössä suomalaiset lajiin näyttämällä esimerkkiä. Turun suomalaisessa klassisessa lyseossa pelattiin jälleen jalkapalloa harrastepohjalta vuonna 1898. Vasta 1900-luvulla lajia ruvettiin harrastamaan vakavammin ja maanlaajuisesti.

Kilpailut

Ensimmäinen kunnon jalkapalloturnaus järjestettiin Helsingissä vuonna 1906. Kuusi Helsingin sekä Turun oppilaitosten joukkueita osallistui. Kenties onnistuneen turnauksen innoittamana, Suomen pallollitto muodostui vuonna 1907, ja liittyi FIFAan vuonna 1908. Palloliiton perustamiseen osallistui helsinkiläiset urheiluseurat Unitas, Polyteknikkojen urheiluseura ja Sttjernan, viipurilainen Viborgs Hockeyklubb, turkulainen Åbo Idrottsvänner ja Turun Jalkapalloseura sekä kokkolalainen Idrottens Vänner.

Ensimmäiset jalkapallon suomenmestaruuskisat pelattiin cup-muotoisena vuonna 1908. Voiton vei 1905-1945 toiminut helsinkiläinen urheiluseura Sportklubben Unitas, joka pahitti neljä muuta joukkuetta saavuttaakseen mestaruuden. SM-kilpailujen osallistujajoukkueiden määrä kasvoi tasaisesti aina vuoteen 1929 asti, jolloin joukkueita oli 22. Vaikka maailmansota esti vuoden 1914 ottelut, vuonna 1918 kisattiin mestaruudesta sisällissodasta huolimatta. Töölön pallokenttä, Suomen ensimmäinen kunnon jalkapallo-otteluita varten suunniteltu nurmikenttä, valmistui Helsinkiin vuonna 1915.

Maajoukkue

Suomen maajoukkue perustettiin 1900-luvulla Suomen vielä kuuluessa Venäjälle. Ensimmäinen kansainvälinen ottelu pelattiin 22. lokakuuta 1911 Helsingin Eläintarhan urheilukentällä. Ruotsi voitti Suomen 5-2. Suomi ei kuitenkaan lannistunut tappiostaan, ja osallistui seuraavan kesän Tukholman 1912 kesäolympialaisiin. Suomi voitti sekä Italian että Venäjän ja sijoittui neljänneksi kisoissa. Tämä onkin aina nykypäivään saakka Suomen paras maajoukkuemenestys. Suomen maajoukkueen menestykseen ei kuitenkaan uskottu, ja muun muassa rahoituksen saaminen jäi alusta alkaen puutteelliseksi. Pelaajia niin sanotusti lainattiin muista lajeista – muun muassa neljäntoista pelaajan joukkueen lisäksi palkattiin voimistelussa menestynyt Lauri Tanner reserveihin korvaamaan mahdollisia loukkaantuneita pelaajia.

Suomen itsenäistymisen jälkeen pelattiin ensimmäinen maaottelu itsenäisenä valtiona vuonna 1919, jälleen kerran Ruotsia vastaan. Vasta seuraavana vuonna Suomi onnistui ensimmäistä kertaa voittamaan Ruotsin maalein 1-0, ja vuonna 1921 tuli toinen voitto maalein 3-0. 1920-luvun alkupuolella Suomen maajoukkuetta pidettiin kansainvälisellä tasolla varsin hyvänä kilpailijana. Vuosikymmenen alkupuoliskolla Suomi onnistui pahittamaan myös Saksan, Puolan ja Viron, jolta Suomi vei voiton uskomattomin numeroin tehden yhteensä 10 maalia pelin aikana, Viro puolestaan sai 2 maalia. Edelleen talousvaikeuksien ansiosta Suomen oli jätettävä vuoden 1924 Pariisin olympialaiset väliin, ja saman vuoden ottelussa olympiapronssimitalistia Ruotsia vastaan Suomi kärsi tappion.

Suomen maajoukkueen menestys alkoi jo tässä kohtaa hiipumaan, lyhyen alkurykäyksen jälkeen. Vuonna 1925 pohjoismaat aloitti yhteisen sarjan, jossa Suomi sekä tasoitti että voitti yhden kerran Tanskan. Ruotsille hävittiin vuonna 1926, ja vuonna 1929 Tanska pahitti Suomen maalein 8-0.

Comments are closed.