Etusivu » Urheilu » W3C ja verkon saatavuus

Nykyisenä tietokoneiden ja nopean tiedonvälityksen aikoina on todella tärkeää, että nettiyhteydet toimivat ja verkon saatavuus on hyvä joka puolella maailmaa. Siksi myös standardit on pidettävä yhtenäisinä ja luotettavina. Tätä varten on perustettu muun muassa W3C, joka on lyhennys sanoista World Wide Web Consortium, eli suomeksi suurinpiirtein “kansainvälisen verkon yhteenliittymä”. Tämä yhteenliittymä, joka perustettiin jo vuonna 1994, koostuu kansainvälisistä yhteisöistä ja yrityksistä, jotka kehittävät ja ylläpitävät WWW:n suosituksia ja standardeja. Tässä konsortiossa on jäseniä yli 400. Sen päämaja on Yhdysvalloissa, MIT:n tiloissa, ja sillä on lisäksi aluetoimistoja monissa maissa, mukaanlukien Suomessa Tampereen teknillisen yliopiston yhteydessä toimiva toimisto. Mutta mitä W3C:n tavoitteet käytännössä ovat, ja kuinka se oikeastaan toimii verkon saavutettavuuden parantamiseksi? Katsotaanpa hieman mitä saamme selville tästä asiasta.

Toiminta ja tavoitteet

W3C:n toiminta-ajatuksena on alusta asti ollut ohjata Webin eli verkon kehittymistä, ja se onkin toiminut siinä menestyksellisesti, työn jatkuessa yhä. Maailmanlaajuinen Web on internetin varaan pohjautuva monimutkainen ja laaja järjestelmä, ja toimiakseen tarkoitetulla tavalla sen perustekniikan tulee olla standardoitua. Eräs W3C:n työn merkittävistä muodoista onkin suositusten asettaminen. Näiden suositusten avulla voidaan verkon käytössä antaa paitsi konkreettisia pelisääntöjä, jotka tukevat yhteistä toimintaa, myös ohjata teknisesti jonkin välineen käyttöä tai sen toteuttamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun suosituksia noudatetaan, on erillisten toimijoiden työ yhteensopivaa. Silloin esimerkiksi nettisivut toimivat ja näkyvät oikein eri selaimissa, viestiliikenne toimii eri ohjelmien välillä, ja näin verkko toimii moitteettomasti. Verkon toimivuuden kannalta on siis tärkeää, että on olemassa yhteiset pelisäännöt, ja niistä pidetään kiinni.

Koska verkko koskettaa maailmanlaajuisesti niin monia toimijoita, on sille standardeja antavan tahon oltava aidosti vaikutusvaltainen ja kansainvälinen. Juuri tässä piilee W3C:n voima: se on puolueeton, laaja, ja tarjoaa merkittävän foorumin kaikille verkon parissa toimiville organisaatioille. Se myös kehittää verkkoa kaikille, eikä toimi ainoastaan yksittäisten jäsenien eduksi. Ideana on juuri se, että verkko on saatavilla kaikille, tieto on siellä järkevässä muodossa, ja kehitystyötä sen hyväksi tehdään yhteistyössä yhteiskunnan muiden alojen kanssa. Tyypillisiä jäsenorganisaatioita ovat muun muassa korkeakoulut, liikeyritykset ja julkishallinnon yksiköt. Verkon toiminnassa olennaista on myös kaikenlainen luottamus ja yhteistoiminta – verkkoa käyttävien täytyy voida luottaa siihen että siellä julkaisevilla tahoilla tai ihmisillä on myös vastuu julkaisuistaan. Ohjelmistojen yhteensopivuus on oikeutetusti myös vaatimuksena: ihmiset odottavat voivansa tarkastella netin sisältöä juuri haluamallaan ohjelmistolla ja laitteella. Kaiken tämän saavutettavuuden eteen W3C tekee töitä.

Toiminta ja tavoitteet

WCAG 2.1 – mikä se on?

Koska tavoitteena on tosiaan se, että sivustojen käyttäminen olisi mahdollisimman yksinkertaista, eikä mitään potentiaalista käyttäjäryhmää suljettaisi käytön ulkopuolelle, julkaisee W3C säännöllisesti saavutettavuusohjeita. W3C on tuonut julkisuuteen esimerkiksi verkkosisällön saavutettavuusohjeiden 2.1 -version, eli lyhennettynä WCAG 2.1:n. Siinä on julkaistu laaja joukko uusia suosituksia verkkosisällön saavutettavuuden parantamiseksi. Kun noudatetaan tämän version ohjeita, on verkon sisältö sellaistenkin henkilöiden saavutettavissa, joilla on esimerkiksi erilaisia vammoja ja rajoitteita, kuten sokeus, heikkonäköisyys, huonokuuloisuus tai kuurous, puhevammoja, liikuntarajoitteita, valoherkkyyttä, tai kaikkien näiden yhdistelmiä. Voidaan siis puhua todellisesta avusta verkon saavutettavuuteen huomattavalle määrälle ihmisiä!

Lisäksi versio ja ohjeet sisältävät parannuksia sellaisille henkilöille, joilla voi olla ymmärtämisen ja oppimisen ongelmia tai rajoitteita. Verkkosisällön saavutettavuus luvataan kannettaville ja pöytäkoneille, tableteille ja mobiililaitteille: varsin kattavat saavutettavuusohjeet siis. Entä tulevaisuus? Jo nyt tiedetään että seuraavan sukupolven verkko on jo aivan nurkan takana odottamassa; täysin uudenlainen informaatioavaruus, jonka merkityksiä ja sisältöjä tietokoneet tulevat osaamaan tulkita meidän ihmisten lisäksi. Näyttää siis vahvasti siltä, että W3C:llä on paljon työtä tehtävänä myös tulevina vuosina!

Comments are closed.